Kolumni julkaistu Forssan Lehdessä 1.2.2012
Presidentinvaalin toisen erän kiihtyessä kohti finaalia, sosiaaliset mediat pursuavat hehkutusta ja kannatusta, loan heittoa ja leukojen louskutusta. Uudet foorumit ovat tehneet kantaa ottamisesta helppoa. Puhutaankin kevytaktivismista – vaikuttaminen on vaivatonta, ei tarvitse siirtyä kotisohvalta minnekään eikä välttämättä edes boikotoida mitään. Riittää, että klikkaa tykkää-painiketta.
Mutta yhtä hyvin kuin tiedämme, että kevyttuotteita syömällä ei laihdu, ei kevytaktivismillakaan juuri vaikuteta. Vai vaikutetaanko? On esimerkkejä, joissa merkkivaatteiden valmistaja on joutunut taipumaan suuren huomion edessä ja lisännyt näkyvästi työntekijöittensä oikeuksia. Tiedetään myös, että yksittäisen tuotteen myynti voi laskea rajusti, jos se saa osakseen paljon negatiivista palautetta sosiaalisissa medioissa.
Mutta sitten tunnetaan myös vähemmän onnistuneita projekteja. Vuoden 2010 Yleislakko Facebookissa keräsi 110 000 ihmistä kannattamaan ajatusta yleislakosta kansanedustajien palkkioiden korotusta vastaan. Kun varsinainen mielenosoituspäivä koitti, Eduskuntatalon portailla oli vain kourallinen lihaa ja verta.
Toinen esimerkki on Helsingin Reclaim the Streets -kadunvaltaustapahtuma, jonka manifesti kuului: ”Autojen ylivalta kadulla ei ole itsestäänselvyys. Kaupunki voi olla muutakin kuin tila, jossa kulutuskykyiset ja -haluiset ihmiset kulkevat liikkeestä toiseen tehden ostoksiaan. Astumalla ajoväylille ja muuttamalla ne tanssisaleiksemme, pelikentiksemme, terasseiksemme tai miksi ikinä haluamme voimme kieltäytyä tukemasta horjumattomana pidettyä järjestystä ja esittää vaihtoehtoisen tavan käyttää julkista tilaa.” Ja mitä tapahtui? Tapahtuma peruttiin sateen takia.
Näitä presidentinvaaleja seuratessa olen ihmetellyt, kuinka avoimesti ihmiset kertovat kantansa ja kuinka helposti ollaan osa suurta vaalikoneistoa. Vielä viimekeväisissä kansanedustajavaaleissa avoimuus ei ollut läheskään samaa luokkaa. Päinvastoin, tähän asti trendi on ollut välinpitämättömyys ja poliittisten kannanottojen ulkopuolelle jättäytyminen. Politiikkojen kannattaminen on ollut totaalisen out. Mutta ehkä presidenttiys on yhtä absurdi ja vieras asia kuin yleislakko ja siksi siitä uskalletaan myös tykätä.
On johtopäätösten aika. Vaalikamppailu Facebookissa oli eilen tilanteessa Haavisto 106 500 tykkääjää vastaan Niinistö 96 400 tykkääjää. Tämän perusteella voisi olettaa, että Haavisto voittaa vaalit. Vai kertooko se, että Haavistolla on parempi Facebook-kampanja? Vai siitä, että Haaviston kannattajissa on enemmän facettajia. Vai onko kenties jommankumman tai kummankin leirissä kevytaktivisteja, jotka tykkäävät kevyesti netissä vaikkapa molemmista, mutta jotka eivät viitsi loppupeleissä raahautua äänestyskoppiin kirjoittamaan numeroa.
Lopullinen aktiivisuus punnitaan sunnuntaina. Siihen asti jokainen voi tykätä ja olla tykkäämättä kuinka haluaa ja vaihtaa mielipidettään päivittäin – ihan kevyesti. Mutta se kannattaa tosiaan muistaa, että oikeassa äänestyksessä jokaisella on vain yksi ääni ja se annetaan vain kerran. Se ei ollut aivan selvää yhdelle Siirille, joka päivitti statukseensa Facebookissa presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen varsinaisena äänestyspäivänä: ”Kukaan ei kertonut ettei tänään saa äänestää jos on äänestänyt ennakkoon :( ( ( ”
Aika kevyttä.
