Hieman Johannasta ja leivästä, mutta vähemmän puusta

Hei, minä olen Johanna ja minä olen nyt bloggaaja. Johanna olen vanhempieni tahdosta, bloggaaja omasta halustani. Valitsin blogin nimeksi Johannan leipäpuu kahdesta syystä. Ensinnäkin etunimien tutkimus kertoo, että Johanna on Johanneksen sisarnimi. Se on hepreaa ja tarkoittaa, että Jahve on armollinen. Näin ollen Johannan leipäpuu viittaa Johanneksen leipäpuuhun, mikä on asiasta sivuun suosittu raaka-aine muun muassa meikkiteollisuudessa. Toiseksi ja ytimekkäämmin sanottuna kirjoittaminen on leipäpuuni – oikeasti.

Kautta aikain Suomessa on rekisteröity 144 941 Johanna-nimistä henkilöä. Hauskaa kyllä, niistä noin 32 on miespuolista. Syntymävuotenani 1974 Johanna-nimi oli suosionsa huipussa. Sain tuntea sen parhaiten lukiossa, jolloin luokallani oli peräti viisi Johanna-nimistä oppilasta. Siinä oli yksilöllisyys ja persoonallisuus kaukana, kun viisi tyttöä vastasi kuorossa historianopettajan kysymykseen naisten tasa-arvosta. Sittemmin olen oppinut arvostamaan nimeäni. Onhan se helposti ymmärrettävissä ja lausuttavissa niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksikin. Lisäksi nimi on helposti muunnettavissa moniksi söpöiksi lempinimiksi, kuten Jonna, Jonttu, Jonsku ja Jontsu.

Mainosmaailmassa Johanna ei kuulosta kovinkaan trendikkäältä. Useimmilla mainostoimiston työntekijöillä kun on jokin erikoinen etunimi, kuten Lumi, Pörhö, Jekku tai Mikkis. Jo pelkkä nimi kertoo, että luovia ollaan. Miten mainosmaailmaan sopii nimi, joka viestittää Jumalan olevan armollinen. Armollinen kenelle? Asiakkaalle vai asiakkaan lompakolle? En aio kuitenkaan muuttaa nimeäni trendikkäämmäksi Jossuksi tai ottaa lisänimeä ”kynä” etunimen ja sukunimen väliin. Sillä jos nimi on enne, en halua omastani luopua. Voihan olla, että silloin heprealainen Jumalan armollisuus katoaisi ja leipä kapenisi. Johannan leipäpuun alla on mukava viettää armollisia päiviä.