City-lehti lopetti ilmestymisen lehti-lehtenä ja Helsingin
Sanomat vaihtaa tabloidiin. Jos olisin yhtään taipuvainen (media)maailmanlopun
ennustamiseen, sen paikka olisi nyt tässä. Pitkään ja monesti ennustettu
lehtikuolema on taas yksi ja puoli lehteä lähempänä kuoppaansa.
Vaikka City-lehti on ilmoittanut jatkavansa online-versiona,
mielestäni paperiversion lopettaminen on aina lopun alku. Lehti on lehti, se
luetaan aamukahvipöydässä, bussipysäkillä, junassa, vessanpöntöllä ja rannalla.
Lehti kiertää kahvilassa lukijalta toiselle, sitä lainataan ja se kierrätetään
moneen kertaan ennen kuin se päätyy grillin sytykkeeksi. Online-lehti on satunnaisia silmäilyjä muun
työn ohessa tai yksittäisten juttujen linkkejä sosiaalisessa mediassa. Kuka
oikeasti lukee oikeita juttuja nettilehdistä?
Valtakunnan ykköslehden Helsingin Sanomien laihdutuskuuri
broadsheetistä tabloidiksi kertoo sekin jotain sanomalehdistön tilasta. Eikä
Helsingin Sanomat ole uudistuksessaan lainkaan yksin – koon vaihtoa miettii
yksi ja toinenkin sanomalehti. Mitä tabloidilla sitten haetaan? Helpompaa
luettavuutta (okei vessanpöntöllä tabloid toimii kyllä paremmin),
kustannussäästöjä (vähemmän paperia, vähemmän täytettävää tilaa) vai uutta
menestystä keltaisen lehdistön vanavedessä?
Sanomalehdillä on mennyt monta vuotta huonosti. Mediamyynti
lehdissä on jatkuvassa alamäessä, samoin levikkimyynti. Lehtien on oltava ajan
hengen mukaisesti myös netissä, mutta voitollista sisällön tuottaminen nettiin
ei ole ollut koskaan. Netistä kun on
totuttu saamaan kaikki ilmaiseksi – myös ne uutiset.
En ole maailmanlopun ennustaja, mutta en osaa ennustaa
myöskään tulevaisuutta. Mielelläni näkisin visioita siitä mihin sanomalehdistö
ja uutisten tuottaminen sekä ylipäätänsä sisällön tuottaminen uusiin medioihin
on menossa. Olisihan se kiva olla uuden aikakauden mediaimperiumin rakentaja,
uuden ajan aatoserkko.
