Yhden aikakauden loppu

City-lehti lopetti ilmestymisen lehti-lehtenä ja Helsingin Sanomat vaihtaa tabloidiin. Jos olisin yhtään taipuvainen (media)maailmanlopun ennustamiseen, sen paikka olisi nyt tässä. Pitkään ja monesti ennustettu lehtikuolema on taas yksi ja puoli lehteä lähempänä kuoppaansa.

Vaikka City-lehti on ilmoittanut jatkavansa online-versiona, mielestäni paperiversion lopettaminen on aina lopun alku. Lehti on lehti, se luetaan aamukahvipöydässä, bussipysäkillä, junassa, vessanpöntöllä ja rannalla. Lehti kiertää kahvilassa lukijalta toiselle, sitä lainataan ja se kierrätetään moneen kertaan ennen kuin se päätyy grillin sytykkeeksi.  Online-lehti on satunnaisia silmäilyjä muun työn ohessa tai yksittäisten juttujen linkkejä sosiaalisessa mediassa. Kuka oikeasti lukee oikeita juttuja nettilehdistä?

Valtakunnan ykköslehden Helsingin Sanomien laihdutuskuuri broadsheetistä tabloidiksi kertoo sekin jotain sanomalehdistön tilasta. Eikä Helsingin Sanomat ole uudistuksessaan lainkaan yksin – koon vaihtoa miettii yksi ja toinenkin sanomalehti. Mitä tabloidilla sitten haetaan? Helpompaa luettavuutta (okei vessanpöntöllä tabloid toimii kyllä paremmin), kustannussäästöjä (vähemmän paperia, vähemmän täytettävää tilaa) vai uutta menestystä keltaisen lehdistön vanavedessä?

Sanomalehdillä on mennyt monta vuotta huonosti. Mediamyynti lehdissä on jatkuvassa alamäessä, samoin levikkimyynti. Lehtien on oltava ajan hengen mukaisesti myös netissä, mutta voitollista sisällön tuottaminen nettiin ei ole ollut koskaan.  Netistä kun on totuttu saamaan kaikki ilmaiseksi – myös ne uutiset.

En ole maailmanlopun ennustaja, mutta en osaa ennustaa myöskään tulevaisuutta. Mielelläni näkisin visioita siitä mihin sanomalehdistö ja uutisten tuottaminen sekä ylipäätänsä sisällön tuottaminen uusiin medioihin on menossa. Olisihan se kiva olla uuden aikakauden mediaimperiumin rakentaja, uuden ajan aatoserkko.

Valmennuskelpoinen yksilö

Kuulun jollain omituisella tavalla osaksi siihen skeptisten tollojen joukkoon, joiden mukaan kaikki uusi ja erikoiselta kuulostava on humpuukia. En ole uudistuspelkoinen enkä edistyksen jarru, mutta tähän asti muun muassa sana businessvalmennus on ollut minulle vain yksi sana monien muiden diipadaapa-sanojen joukossa. Ei koske minua, olen ajatellut. Kunnes sitten koin herätyksen.

Asiakkaani, henkilöstökonsultti Ulla Lövholm kouluttautui businessvalmentajaksi ja tarjosi minulle muutamaa istuntoa ikään kuin harjoitusmielessä. No mikäs siinä ajattelin, kokeillaan. Ja nyt pitää oikeasti myöntää, että lupautuessani en tiennyt yhtään mitään businessvalmennuksesta, en mitään. Niinpä minulla ei ollut mitään suuria odotuksia. Jos oikein rehellisiä ollaan, en odottanut saavanikaan mitään.

Kun on yrittäjä, johtaja, esimies ja suorittavan työn tekijä kaikki samassa ruumiissa, harvemmin tulee tai on aikaa pysähtyä miettimään mistä se business oikein tulee tai onko ansaintalogiikka kunnossa. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin ei todellakaan tule. Businessvalmennus herkisti minut kysymään oikeita kysymyksiä, sellaisia jotka ovat aivan ilmeisiä, mutta joita vaan kaikessa kiireessä ei tule kysyttyä. Tapaamisien jälkeen koin olevani ammatillisesti ja jopa älyllisesti uudelleen syntynyt. Olo oli täydellisen valaistunut.

Businessvalmentaja onkin mielestäni kuin hyvä psykologi, joka ei anna yhtään vastausta, mutta joka osaa johdatella omaa ajatuksenjuoksua oikeilla kysymyksillä oikeaan suuntaan, tai edes johonkin suuntaan. Olennaisin anti valmennuksesta oli kuitenkin se, että ajattelin asioita ja kehittämiskohteita eri roolieni kautta. Ikään kuin Taran monta elämää, mutta vähemmän teatraalisesti.

Mitä konkreettista bisnesvalmennus minulle antoi? Sain itsevarmuutta muun muassa sellaiseen bisneksen kannalta oleelliseen mutta vaikeaan asiaan kuin hinnoittelu ja ylipäätänsä rahasta puhumiseen. Tein itselleni henkilökohtaisen hinnaston, joka muistuttaa minua siitä, että omaa aikaa ja ammattitaitoaan ei kannata vähätellä.  Ymmärsin valmennustuntien aikana mitkä asiat syövät intoani ja luovuuttani, ja toisaalta missä tilanteissa koen onnistuvani ja olevani vahvimmillani. Isoihin ja vaikeasti lähestyttäviin ongelmiin löytyi melko yksinkertaisia ratkaisuja ulkopuolisen valmentajan avulla. 

Yksi lempislogaaneistani ”Maailma näyttää erilaiselta vakioveikkaajan silmin” toimii tässäkin yhteydessä taas mitä loistavimmin. Joskus siis kannattaa pelata uhkapeliä ja etsiä uusia vinkkeleitä maailmaan ammattilaisen kanssa. Me kaikki voimme olla valmennuskelpoisia yksilöitä.

Sänkyyn asiakkaan kanssa

”Jos onnistuu päästä sänkyyn asiakkaan kanssa, se on parasta mitä voi tapahtua”.  Lainaus on hyvän asiakaslehden määritelmästä, jonka kuulin joskus alan seminaarissa. Määritelmä on mielestäni loistava, sillä rauhallisempaa ja otollisempaa aikaa lehden luvulle tuskin löytyy. Paitsi jos lehteä käyttää vähemmän mairittelevasti unilääkkeenä.

Olen itse asiakaslehtien vahva äänenkannattaja, enkä vain siksi, että teen niitä työkseni. Mielestäni maailmassa, jossa irrallista ja nopeaa tietoa tulvii joka tuutista, tarvitaan hyviä ja elämänmakuisia kertomuksia. Nopeiden välähdysten sijaan tai niiden ohelle tarvitaan eheitä, kokonaisia ja tunteellisia tarinoita. Sitä paitsi on paljon miellyttävämpää oppia jotain asuntolainan hausta tai jätteiden kierrätyksestä aitojen ihmisten kokemusten kautta kuin tylsän valistustekstin muodossa.

Tarinoiden puolesta puhuu myös toinen hiljattain kuulemani lause: ”Elämme maailmassa, jonne tuupataan jatkuvasti uutta tutkimustietoa, ja silti me emme tiedä kuinka meidän pitäisi syödä.” Meillä on infoähky ja meillä on se perinteinen ähky. Liikaa kaikkea, eikä mitään kohtuudella.  Meillä on liikaa valinnanvaraa niin ruokatiskillä kuin tutkimustiedossakin. Mitä enemmän asioita tutkitaan ja mitä enemmän tietoa on saatavilla, sitä hämmentyneemmäksi me ihmiset menemme. Jopa niin hämmentyneeksi, että alkeellinen toiminto kuten syöminen on karannut hanskasta, hyvistä ja pahoista rasvoista nyt puhumattakaan.

Jos tarjonnan ja tiedon paljous saavat perustarpeemme sekaisin, on siis enemmän kuin perustelua pyrkiä asiakkaan sänkyyn. Siellä kun vielä toimivat ne kaksi muuta perustarvetta. Ja jos eivät toimi, lehdestä saa apua kumpaankin.