Arki olkoon kanssamme

”Mitä sinulle kuuluu? Mitäpä tässä. Arjen pyörittämistä, arjen pyörittämistä.”

Meillä suomalaisilla on outo tapa ihannoida arkea. Se näkyy myös mainonnassa, jossa keskitytään helpottamaan, piristämään ja kohottamaan arkea. Siis todellakin kohottamaan arkea sen sijaan, että elämän voisi esittää juhlana. Me jopa syömme arkijuustoa naama peruslukemilla uskaltamatta kysyä, miksi minulle ei myyty juhlajuustoa.

Markkinointiviestinnän viikolla Helsingin Wanhassa Satamassa pääsin tutustumaan Dagmarin tekemään tutkimukseen, jossa määriteltiin suomalaista arkea. Sain kuulla, että elämme väsymysyhteiskunnassa, jossa aivan liian moni tuntee elämänsä yksitoikkoiseksi mielekkään tekemisen puuttuessa. Kyselyn perusteella Dagmar oli määritellyt kuusi arkityyppiä, joiden mukaan markkinointia on helpompi kohdentaa, joiden avulla on helpompi päästä iholle ihmisten arkeen. Kysymys kuului, miten sinun brändisi voi helpottaa arkea ja elämää.

Eikö tämä kaikki tarkoita, että me hyväksymme arjen tylsänä ja tympeänä? Eikö kysymys ole enemmänkin ajattelutavasta kuin vallitsevasta olotilasta? Olemme määrittäneet arjen ja juhlan vastakohdiksi toisilleen ajatuksella ”jos jaksat painaa ja kestää arkea monta päivää perätysten, niin ehkä sitten yhtenä päivänä sinulla voi olla aihetta juhlaan. Sitten saat syödä juhlajuustoa ja tuntea hienoja tunteita.”

Uskallan väittää, että tunnemme itsemme väsyneiksi ja stressaantuneiksi ja tylsistyneiksi juuri siksi, että emme anna itsellemme lupaa juhlia elämää kuin korkeintaan yhtenä päivänä viikossa. Pienten lasten äitinä minulla ei ole mitään arjen perusolemusta vastaan, sillä rutiinit tuovat päiviin turvallisuutta ja helppoutta. Mutta rutiinit eivät ole mitenkään juhlan vastakohtia. Vaikka heräämme joka aamu samaan aikaan ja menemme samaan aikaan illasta nukkumaan, se ei tarkoita että sen tarvitsisi olla arkista. Siis arkista sanan tylsässä merkityksessä.  

Kysynkin siis, miksi kysymys ei voi olla: Miten sinun brändisi auttaa vahvistamaan kuluttajan tuntemusta siitä, että elämä on juhlaa? Miksi myydä arjen helpottajaa, kun voi myydä juhlan vahvistajaa?

Vielä pieni anekdootti loppuun: Arki on jopa brändätty meille suomalaisille. Jorma Ollilan brändityöryhmä on nimittäin sanonut, että arkiluovuus on Suomen vahvuus. Arjesta eroon pääseminen lienee siis yhtä vaikeaa kuin kasvotatuoinnista.

Brändit tarvitsevat tarinoita

Olipa kerran yhdysvaltalainen apteekkari, joka kehitteli laboratoriossaan lääkettä päänsärkyyn. Musta makusiirappi sai maustaan erinomaiset kehut, ja juomaa alettiin myydä soodabaareissa virkistysjuomana. Loppu onkin kaikkien tuntemaa historiaa.

Kaksi kaverusta alkoi rakentaa uudenlaista mikrotietokonetta autotallissaan. Matkalla maailman valloitukseen oli monta mutkaa, kahnausta ja vaikeutta, mutta loppu tarinasta elää uutta nousuaan. Vanha Macintosh-tietokone on nyt kaikkien sormissa, huulilla ja korvilla.

Me tavalliset kuolevaiset olemme persoja hyville tarinoille. Me haluamme kuulla ihmisistä, jotka ovat keksineet jotain suurta – oli se sitten sattuman kauppaa tai suurta visionäärisyyttä. Me haluamme kuulla, että kenestä tahansa voi tulla suurta, jos vain haluaa. Me haluamme kokea, samaistua, tuntea ja myötäelää. Vanha tuttu amerikkalainen unelma on globaali unelma.

Ehkä siksi kaikkien hyvien brändien takana on hyvä tarina. Sellainen, joka tekee brändistä hitusen paremman, uskottavamman, myyvemmän, mutta ennen kaikkea inhimillisemmän. Brändin rakentaminen on hyvin pitkälle mietittyä ja suunniteltua. Syntytarina voi sinällään ollaan heppoinen, mutta hyvä brändääjä saa sen kuulostamaan uskottavalta.

Tässä vielä yhden brändin tarina: Johanna ja Mika viettivät kaikki kesät yhdessä Kansalaisopiston mökillä Tammelassa. Yhdessä leikittiin, naurettiin, kiusattiin, tapeltiin, peuhattiin ja vaihdettiin varovaisia ensisuudelmia. Kun ei enää kehdattu juosta pyllyt paljaana uimaan, alkoivat myös yhdessä vietetyt kesäpäivät harveta. Maailma vei kummankin taholleen, kunnes he törmäsivät yli 10 vuotta myöhemmin sattumalta kaupan pihalla. Mika kertoi ryhtyneensä mainostoimistoyrittäjäksi, Johanna työskenteli valtionhallinnossa tiedottajana. Vuosikertomusta teettäessään Johanna muisti Mikan ja pyysi tarjouksen. Projektin aikana Johanna tuli sanoneeksi historiaan jääneet sanat ”Jos minä olisin täällä töissä, tämä homma tehtäisiin näin”. Mainossataman logossa on kaksi leijonaa. Ne ottavat katsellaan mittaa toisistaan: nauravat, arvostelevat, kehuvat, kritisoivat ja onnistuvat. Ja uimaan juostaan tietenkin pyllyt paljaana.

Pizzaa hyvällä omatunnolla

Olin lounaalla pizzeriassa. Ravintolan seinällä olevassa taulutelevisiossa pyöri Ostos-TV ja mitäpä muutakaan siellä myytiin kuin seksikästä ja kiinteää vartaloa. Ruokaa odottaessa ehdin tutustua tarkkaan uuteen liikuntavemputtimeen, mutta myös ravintolan asiakaskuntaan. Lähes jokainen oli varmasti enemmän vemputtimen kuin rasvaisen pizzan tarpeessa. Kuitenkin me olimme valinneet unelmavartaloa uhaten pizzan.

Mutta miltä tuntuu syödä pizzaa ja katsella samalla kuinka trimmatut ja öljytyt vartalot ilkkuvat edessäsi? Ei missään nimessä kivalta. Kun mieli tekee pizzaa, sitä haluaa syödä nautintonsa rauhassa ilman suurempi syyllisyyden tunteita. Epäonnistunut kanavavalinta pizzerian työntekijöiltä siis, mutta mahtoiko Ostos-TV vetää pinnat kotiin? Kuinka monen päähän jäi pyörimään uuvutusvoittona timmi vartalo ja sen mahdollistava vempain. 

Aistien vaikutusta ihmisten ostokäyttäytymiseen on tutkittu paljon. Tiedämme, että tietyn tyylinen musiikki ja tietyt tuoksut saavat kukkaronnyörit aukeamaan helpommin. Myymäläsijoittelulla pyritään samaan lopputulokseen, samoin myymälän tai ravintolan värimaailmalla. Silti yksi pieni harkitsematon virhe, kuten väärä kanavavalinta, saattaa olla kohtalokasta ja viedä pohjan pois kaikilta muilta tarkkaan harkituilta yksityiskohdilta. 

Asiakastyytyväisyys on pienestä kiinni. Pizzeriassa siihen saattaa riittää maukas pizza, hymy tarjoilijalta ja siisti WC. Tyytyväinen asiakas tulee takaisin uudelleen ja uudelleen. Pizzaan tyytyväinen, mutta vartaloonsa tyytymätön Ostos-TV:n uhri ei kenties enää tule. Jos hän ei ole lounasaikaan kotona kuntoilemassa, hän ainakin yhdistää pizzerian omaan repsottavaan vatsaansa ja kolkuttavaan omatuntoonsa. Ehkä naapuripizzeriassa TV on valjastettu sille oikeaan käyttöön eli lisämyynnin tekemiseen ja ostopäätöksen vahvistamiseen, siis paikan markkinointiin.

Mihin mainostoimistoa tarvitaan? (omistettu erityisesti uusille yrityksille)

Mainostoimistoihmisen olo on välillä kuin tupakoitsijan. Saat pyydellä pahettasi anteeksi ja etsiä seuraa, jossa sinut ja paheesi tunnetaan – ja hyväksytään. Mainostoimistoihmisen nurkkakaveri on yritys tai julkinen yhteisö, jossa osaavan ja oivaltavan markkinoinnin merkitys ymmärretään. Paheksujat sen sijaan eivät oikein edes tiedä mitä mainostoimistossa tehdään ja mihin mainostoimistoa tarvitaan.

Mainostoimistoista liikkuu kahdenlaisia huhuja, mainostoimistoilla on kaksi stereotypiaa. Useimmiten mainostoimistoa pidetään huijauslaitoksena, jossa asiakkaan rahat viedään heti ovella ja vastineeksi saa vain työtä, jonka kuka tahansa (tai kenen tahansa kätevä veljenpoika) osaisi tehdä itsekin. Tuntihintoja jaksetaan päivitellä, ja vaikka naapurin putkimies veloittaa lähes saman verran, putkimieheltä kukaan ei pyydä ennakkonäyttönä keittiön putkien uusimista ilmaiseksi.

Sitten on se toinen mielikuva, jota erityisesti elokuva- ja televisiomaailma ruokkii hanakasti. Sen mukaan mainostoimistossa juodaan lähinnä kuohuviiniä riippumatossa loikoillen ja odotetaan ideoita tulevaksi. Erityisesti nuori sukupolvi kuvittelee alan pelkäksi glamouriksi, jossa rahaa tulee ihan vain olemalla cool. Kuinka usein olen opiskelijoille todennutkin, että valitettavasti tämä on vain istumatyötä, ja melko rankkaa sellaista.

Olivat mielikuvat mainostoimistosta sitten mitkä tahansa, se johtaa usein vääränlaiseen käyttäytymiseen ja ei-haluttuun lopputulokseen. Jos aloittava yrittäjä ei uskalla astua mainostoimiston ovesta sisälle, voi asiat mennä heti alusta aivan päin metsää. Kaikki aloittavat yrittäjät eivät tietenkään tarvitse mainostoimistoa, eivät edes logoa, mutta uskallan väittää, että suuri osa tarvitsee.

Mihin mainostoimistoa sitten tarvitaan? Kaikki alkaa yrityksen ilmeestä. Jokaisella yrityksellä pitää olla omanlaisensa visuaalinen look: logo tai tunnus, värimaalima, typografia. Ilman sitä asiakkaiden on vaikea sukkuloida tuhansien merkkien ja palvelujen maailmassa. Pahimmillaan logottomuus ja ilmeettömyys aiheuttavat väärinkäsityksiä ja ristiriitaisia tunteita – puhumattakaan siitä mikä on hyvän yritysilmeen todellinen arvo kamppailussa selviytymisestä ja onnistumisesta.

Yritysilme on siis lähtökohta, sen jälkeen mainostoimistoa tarvitaan miettimään kustannustehokkaita ja oikeita tapoja markkinoida, etsiä oikeat kanavat ja muotoilla viesti haluttuun muotoon. Aivan kuten pankeilla, tilitoimistoilla ja yritysneuvojilla on asiakkainaan monenkokoisia ja monennäköisiä asiakkaita, samoin mainostoimisto osaa tarjota omille asiakkailleen oikeita vaihtoehtoja. Tiedän, että edellä mainittujen tahojen lisäksi mainostoimisto on juuri se neljäs paikka, jossa aloittavan yrittäjän kannattaa ehdottomasti vierailla.

Hieman Johannasta ja leivästä, mutta vähemmän puusta

Hei, minä olen Johanna ja minä olen nyt bloggaaja. Johanna olen vanhempieni tahdosta, bloggaaja omasta halustani. Valitsin blogin nimeksi Johannan leipäpuu kahdesta syystä. Ensinnäkin etunimien tutkimus kertoo, että Johanna on Johanneksen sisarnimi. Se on hepreaa ja tarkoittaa, että Jahve on armollinen. Näin ollen Johannan leipäpuu viittaa Johanneksen leipäpuuhun, mikä on asiasta sivuun suosittu raaka-aine muun muassa meikkiteollisuudessa. Toiseksi ja ytimekkäämmin sanottuna kirjoittaminen on leipäpuuni – oikeasti.

Kautta aikain Suomessa on rekisteröity 144 941 Johanna-nimistä henkilöä. Hauskaa kyllä, niistä noin 32 on miespuolista. Syntymävuotenani 1974 Johanna-nimi oli suosionsa huipussa. Sain tuntea sen parhaiten lukiossa, jolloin luokallani oli peräti viisi Johanna-nimistä oppilasta. Siinä oli yksilöllisyys ja persoonallisuus kaukana, kun viisi tyttöä vastasi kuorossa historianopettajan kysymykseen naisten tasa-arvosta. Sittemmin olen oppinut arvostamaan nimeäni. Onhan se helposti ymmärrettävissä ja lausuttavissa niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksikin. Lisäksi nimi on helposti muunnettavissa moniksi söpöiksi lempinimiksi, kuten Jonna, Jonttu, Jonsku ja Jontsu.

Mainosmaailmassa Johanna ei kuulosta kovinkaan trendikkäältä. Useimmilla mainostoimiston työntekijöillä kun on jokin erikoinen etunimi, kuten Lumi, Pörhö, Jekku tai Mikkis. Jo pelkkä nimi kertoo, että luovia ollaan. Miten mainosmaailmaan sopii nimi, joka viestittää Jumalan olevan armollinen. Armollinen kenelle? Asiakkaalle vai asiakkaan lompakolle? En aio kuitenkaan muuttaa nimeäni trendikkäämmäksi Jossuksi tai ottaa lisänimeä ”kynä” etunimen ja sukunimen väliin. Sillä jos nimi on enne, en halua omastani luopua. Voihan olla, että silloin heprealainen Jumalan armollisuus katoaisi ja leipä kapenisi. Johannan leipäpuun alla on mukava viettää armollisia päiviä.